Puoluekokouksissa käydään aktiivista poliittista keskustelua. Tänä vuonna pidin puheenvuoron varhaiskasvatuksen tehokkuusajatteluun ja suhdelukujen kirjauksiin liittyen. Tämän puheenvuoron pitämiseen minut innoitti varhaiskasvatuksen kentän ns. myyräjoukko, joka on tehnyt suhdelukuselvityksen. Suhdelukuselvitys löytyy kokonaisuudessaan täältä:
https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.wordpress.com/…/suhd…/
”Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on “edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia”.
Lukuisat varhaiskasvatuksen asiantuntijat ovat kritisoineet varhaiskasvatukseen kohdistuneita pahoinvointia ja eriarvoistumista lisääviä leikkauksia. Lasten sosiaalisten suhteiden määrä on noussut suurissa ja vaihtuvissa ryhmissä kohtuuttomaksi. Tilanteesta kärsivät eniten erityistä tukea ja suomen kielen oppimiseen tukea tarvitsevat lapset. Henkilöstön keskuudessa on kuormittuneisuutta ja työssäjaksamisen ongelmia.
Kuntien toimintaa värittää tehokkuusajattelu, jossa varhaiskasvatuksen toiminnan tehokkuutta mitataan seuraamalla tiukasti laissa määriteltyjä kasvattajalapsi -suhdelukuja. Kunnissa siis tavoitellaan käyttöasteiden maksimointia, mikä aiheuttaa vakavia ongelmia varhaiskasvatuksen kentällä. Reaaliaikaisen käyttöasteen seurannan puuttuminen aiheuttaa laittomia tilanteita päiväkodissa päivittäin. Käyttöastetta pyritään parantamaan liikuttamalla lapsia sekä henkilökuntaa ryhmien välillä sekä joustamalla työntekijöiden työajoissa.
Hyvät vihreät, tässä varhaiskasvatuksen mallimaassa, me rikomme lakia päivittäin. Tämä ei ole hyväksyttävää.
Laista tulee mitä pikimmiten korjata “tilapäinen ylitys” -lauseke määrittelemällä se uudelleen. Tilapäisyys on hyväksyttävää ainoastaan erityistilanteissa, kuten vanhemman työllistymisessä ja tällaisessakin tilanteessa tilapäisyys tulisi kestää enintään puoli vuotta.
Suhdeluvut ja henkilöstön läsnäolo päiväkodissa tulee kirjata todenmukaisesti. Puolipäiväiseen koulutukseen osallistuva henkilö on puolikkaan verran työssä. Osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen osallistuva ei ole puolikas, vaan aivan kokonainen ja erityinen lapsi. Suhdelukujen ylityksestä täytyy tulla seurauksia ja niihin tulee puuttua niin päiväkodeissa, kunnissa kuin valtakunnallisesti. Siirrytään niukkuudesta ja kiireestä kohti aidosti vaikuttavaa ja laadukasta varhaiskasvatusta, jossa lapset ja perheet voidaan kohdata yksilöinä.”