Kaupunginvaltuuston kokouksessa 24.5.2021 valtuusto sai esittelyn tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta vuodelta 2020. Pidin alla olevan puheenvuoron, jossa keskityin kahteen erityisarviointikohteeseen:
”Lämmin kiitos tarkastuslautakunnalle erinomaisesti laaditusta arviointikertomuksesta, joka on tärkeä työkalu aivan meille kaikille. Erityiskiitos selkeistä nelivuotiskauden nostoista ja evästyksistä tuleville toimijoille.
Tässä puheenvuorossani keskityn kahteen erityisarviointikohteeseen: lapsivaikutusten arviointiin sekä häiriö- ja poikkeustilanteisiin varautumiseen kotihoidossa.
On valtavan hienoa, että Oulussa on otettu käyttöön lapsivaikutusten arviointi, mutta on päivänselvää, että olemme tässä vielä varsin noviiseja. Kaupungin kokoon nähden arviointeja on tehty vasta vähän ja kaikki arvioinnit eivät ole julkisesti saatavilla.
Haluan muistuttaa, että lapsivaikutusten arviointi on tavanomaista kunnan toimintaa ja osa päätöksentekoprosessia. Se ei ole lapsiin kohdistuvaa ”hyväntekeväisyyttä” tai ylimääräistä toimintaa. Lapsivaikutusten arviointi mahdollistaa sen, että lasten edut otetaan lapsia koskevissa päätöksissä huomioon lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla. Lasten ja nuorten kuuleminen on tärkeä osa lapsivaikutusten arviointia.
Tästä syystä on aivan olennaista, että lapsivaikutusten arviointi sisällytetään vahvemmin kaikkiin toimialoihin, ei vain sivistys- ja kulttuuripalveluihin. Tämä vaatii systemaattista työtä ja koulutusta.
Olemme lautakunnissa ja valtuustossa puhuneet paljon koronan vaikutuksista lapsiin ja nuoriin, mutta vähemmälle on jäänyt keskustelu siitä, miten merkittäviä epidemian vaikutukset ovat olleet vanhusten elämänlaatuun. Korona on lisännyt yksinäisyyttä, alakuloisuutta, masennusta, pelkoa ja syrjäytymistä. Liikkuminen ja muu aktiviisuus ovat vähentyneet. Iso kysymys onkin, miten onnistumme koronan jälkihoidossa erityisesti lasten, nuorten ja vanhusten kohdalla? Miten tuemme mielenterveyttä sekä ohjaamme uudelleen harrastusten ja liikunnan pariin?
Vanhusten osalta on syytä tarkastella myös meidän palveluiden myöntämisen kriteerejä suhteessa kaupunkistrategiaamme. Jos yksi keskeinen tavoite strategiassa on, että 92% ikäihmisistä asuvat kotona, tulee meidän tarkastella kriittisesti sitä, miten oikeasti tuemme tätä.
Erilaisten asiointipalveluiden kriteerit eivät saa olla liian tiukkoja. Kotihoidon resurssien on oltava riittävät ja toisaalta esimerkiksi omaishoitajien jaksamista tuettava kunnolla. On erittäin hälyttävää kuinka uupuneiksi omaishoitajat itsensä kokevat. Hyvinvointilautakunnan jäsenenä minulle on selvää, että omaishoitajien tuen tarve on selvitettävä ja siihen vastata niin pian kuin mahdollista. Tämä on inhimillistä ja järkevää sekä yksilöiden kuin yhteiskunnan kannalta.”