Hyvät nuoret,
Olen kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Henna Määttä ja minulla on suuri kunnia välittää teille kaupungin terveiset tänään, kun olette askeleen lähempänä itsenäistymistä ja uutta elämänvaihetta.
En ole itse suorittanut asepalvelusta, mutta edesmennyt isäni oli upseeri ja teki elämäntyönsä Kuusamon rajavartiostossa. Minä olen se kauan toivottu Heikki, joten voitte siitä päätellä jotain, millaisen kasvatuksen olen saanut. Isäni upseerin miekka on kodissamme kunniapaikalla ja Suomen puolustusvoimilla aina erityinen paikka myös omassa sydämessäni.
Toinen asia mitä vaalin sydämessäni on nuoruusmuistot: itsenäistyminen, kasvukivut, uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja löytäminen. Moni teistäkin on nyt juuri näiden muutosten kynnyksellä. Pohditte tulevaisuutta, seuraavia askelia ja polkuja.
Tiedätte jo, että palvelusaika on fyysisesti haastava. Myös sosiaalisesti elämä palvelusaikana on hyvin erilainen kuin mihin olette tottuneet. Voitte joutua olemaan pitkiäkin aikoja poissa kotoa. Ajatuksiinne voi hiipiä epäilyksiä – pärjäänkö minä? Jaksanko fyysisesti? Entä henkisesti? Riittääkö oma kuntoni, jotta selviän palvelusajasta? Kyllä te selviätte.
Elämänmuutokset ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen vaatii, mutta myös kasvattaa resilienssiä. Resilienssillä tarkoitetaan kykyä suoriutua, mukautua ja kestää. Sekä henkilökohtaiset että yhteiskunnalliset kriisit ovat usein koetinkiviä, jotka loppujen lopuksi kasvattavat resilienssiä. Uusiin haasteisiin astuminen voi olla tilapäinen koetus ihmisen kantokyvylle, mutta lopulta kantokyky vääjäämättä vahvistuu.
Resilienssiä ei kuitenkaan kasvateta yksin. Tilanteessa kuin tilanteessa taakka on helpompi kantaa yhdessä. Meitä kannattelee perhe, yhteisö, kaupunki ja yhteiskunta. Nyt olettekin astumassa uuteen yhteisöön, jossa todella solmitaan jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita. Yhteisöön, josta löytyy myös uusia oppeja ja pääomaa, joista on hyötyä läpi elämän. Jotkut löytävät puolustusvoimista oman urapolkunsa, niinkuin isäni teki. Vaalikaa näitä ihmissuhteita, auttakaa toisianne ja ottakaa kaikki irti tästä kokemuksesta!
Muutama vuosi sitten tuskin kukaan meistä olisi uskonut, millaisessa maanpuolustuksellisessa tilanteessa olemme tänä päivänä. Pitkä rauhan aika on takana ja Suomi on sotilasliitto Naton jäsen. Monen turvallisuudentunnetta ovat horjuttaneet myös viimeaikaiset tapahtumat Gazassa. Elämme aikaa, jossa tuntuu välillä olevan puute perustavanlaatuisesta inhimillisyydestä.
Euroopan ja koko maailman tapahtumien valossa maanpuolustuksen merkitys on terävöitynyt entisestään. Kriisitilanteessa tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat valmiita toimimaan aktiivisesti kotimaan puolesta. Rauhallisena aikana maanpuolustuksessa on kyse turvaamisesta ja varautumisesta. Kriisiaikana kyse on rohkeudesta, sinnikkyydestä ja lojaaliudesta.
Reilut kahdeksan vuosikymmentä sitten silloinen sukupolvi nuoria miehiä herätettiin marras-joulukuun vaihteessa todellisuuteen, jossa arki vaihtui ryminällä rintamataisteluihin. Heidän työpanostaan saamme edelleen kiittää, sillä sota-aikana tehdyt uhraukset ovat mahdollistaneet meille itsenäisen Suomen ja pitkäjänteisen työn hyvinvointivaltion eteen. Valtion on tarkoitus huolehtia kansalaisistaan, ja tilanteen sattuessa myös kansalaiset huolehtivat valtiosta.
On koko kansan yhteinen toive, ettei Suomen tarvitsisi enää koskaan kohdata sotilaallista uhkaa ja pakottautua uhrauksiin, joista maksamme edelleen hintaa ylisukupolvisena kärsimyksenä. Puolustusvoimien on silti pidettävä yllä riittävää valmiutta, jotta olemme aina valmiita reagoimaan, ja siihen tarvitaan myös kaikkien teidän panosta. Yhteinen panos, yhteisesti kasvatettu resilienssi, takaa meille tulevaisuudessakin turvaa ja rauhaa.
Näillä sanoilla, hyvät nuoret, toivotan teille sekä omasta puolestani että Oulun kaupungin puolesta menestystä elämäänne ja asteen verran mukavampaa palvelusaikaa!