Kaupungivaltuuston kokouksessa käsiteltiin kuuden suurimman kaupungin, eli niin sanotun kuusikkokuntien, hyvinvointipalveluiden raporttia vuodelta 2018. Pidin oheisen puheenvuoron liittyen mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämisestä:
”Oulussa mielenterveys- ja päihdepalveluiden strategisena tavoitteena on ollut avohoidon ja -palveluiden kehittäminen sekä monipuolistaminen vastaavasti laitoshoidon ja tehostetun palveluasumisen vähentyminen.
Miten tämä näkyy asiakkaiden arjessa? Saavatko mielenterveys- ja päihdeasiakkaat oikeasti tarvitsemansa avun ja tuen? Jätetäänkö selkeästi apua tarvitsevat hunningolle?
Tiedän liian monia tapauksia, joissa potilaat päästetään huonossa kunnossa tai puolikuntoisena ulos osastoilta, annetaan reseptit ja siirretään avopuolelle. Tällainen henkilö harvoin pystyy kantamaan suurta vastuuta avopuolen tapaamisista, lääkkeiden otosta ja muista tärkeistä toimenpiteistä, jotka ovat avain kuntoutumiseen. Kuuluvatko tällaiset henkilöt avopuolelle? Kuuluuko henkilö avopuolelle, joka palautuu useita kertoja osastolle muutaman kuukauden sisällä?
Kannatan ehdottomasti myös mielenterveys- ja päihdepalveluiden integraatiota, mutta sen tulee tällöin toteutua todella myös käytännössä. Tällä hetkellä kun tilanne voi olla sellainen, että mielenterveys- ja päihdepotilasta pompotellaan näiden kahden välillä: sanotaan, että ensin täytyy saada psyykepuoli kuntoon ja mielenterveyspuolella taas sanotaan samaa päihdepuolesta. Tällainen asiakkaan pompottelu etenkin nuorten osalla on täysin kestämätöntä ja johtaa lähinnä siihen, että meillä on kokonaisia perheitä hoidettavana. Kenenkään ei tulisi joutua taistelemaan saadakseen asianmukaista hoitoa.”